Kiireinen viikko

Viime viikon lauantaina oli eräänlainen kulttuuripäivä, Otarun kaupungin ja muiden tahojen järjestämänä. Meitä oli varmaan melkein parikymmentä vaihtaria Shodaista (yliopistolta) ja kaikki päästiin kokeilemaan niin kukka-asettelua, kalligrafiaa kuin japanilaista askarteluakin, chikiri-e:tä. Aikaa oli vain vajaa kolme tuntia, ja se kyllä meni todella nopeasti. Ois ollu toisaalta mukava jos ois päässy enemmän syventymään asioihin, kun ne jäi nyt vain pintaraapasuksi. Mutta mukavaa oli siltikin. :) 

Aamupäivän tapahtuman jälkeen lähettiin suomivaihtarin kanssa kävelylle ja kohti Otaru Chikkoa joka on parin juna-aseman päässä. Aikaa kului jotain pari tuntia, kun vähän haahuiltiin siellä täällä jä löydettiin hienoja temppeleitä matkan varrella. Syksyn värit on täällä niin kauniita!

Yukimushi-parvi

Sunnuntainakin oli reipas päivä, kiivettiin pienellä porukalla läheisen vuoren, Tenguyaman huipulle. Kuvat puhukoot puolestaan. :)

Otaru Chikko ja Ishikari-lahti

Polku ylös vuorelle

Otaru, se niin sanottu pikkukaupunki... :D

Ruskaa vuorten rinteillä

Metsäpolku vuoren huipulla

Tällä viikolla on ollut International Week ja jos jonkinlaista tapahtumaa on ollut joka päivälle. Sanotaanko näin, että opiskelut on jääneet melko vähiin. :P Maanantaina oli takoyaki-partyt, tiistaina oli jotain jota en nyt muista ja johon en osallistunut, keskiviikkona oli urheilutapahtuma (koripalloa, lentopalloa ja pöytätennistä). Torstaina käytiin seminaariporukan kanssa karaokessa, mutta porukka kutistuikin neljään henkeen, kun monilla oli töitä tai muita menoja. Mukavaa oli siltikin, toivottavasti pääsis taas pian uudestaan. :) Perjantaina oli sitten vaihtareiden aika esitellä oma maansa, ja suurin osa oli tehnyt power point esityksen. Muutamat näyttivät videoita ja peräti lauloivat. Itse tapahtuma oli hyvä idea, mutta toteutus oli mielestäni vähän puutteellinen. Ensinnäkin, vaihtareita oli paikalla enemmän kuin japanilaisia. Se ei mun mielestä ihan oo tarkotuksena, että vaihtarit toisilleen kertoo kaikkea, vaan että japanilaisetkin pääsis tutustumaan muitten maitten kulttuureihin. Jokaisella ryhmällä/maalla oli 10 minuuttia aikaa, ja meidän vaihtariporukka tais olla ainoa joka käytti ajan justiinsa eikä melkein. :) Monilla esitys pääsi vähän venähtämään. 

Tähän väliin poliisiboksi ja -auto, tällasia näkee kadun kulmilla

Tämän jälkeen käytiin sitten vähän vaihtamassa vaatteita ja palattiin takaisin samaan saliin, jonne oli sillä aikaa laitettu pöydät täyteen naposteltavaa ja juotavaa. Halloween bileet siis, mutta ilman musiikkia. Tapahtuma oli lähinnä seurustelua ja valokuvausta, mutta siltikin mukavaa kun pääsi japania puhumaan. Ainut mikä aina jää harmittamaan on se, ettei ikinä muista kenenkään nimiä ensimmäisellä kerralla, vaan ne unohtaa melkein saman tien. Pukukilpailu pidettiin, samoin kuin karateklubista muutama tyttö kävi esittäytymässä lavalla. Illalla ei lähettykään Sapporoon jatkoille, koska kuultiin että siellä on klubit ihan täynnä, ja joutuis jonottamaan useita tunteja. Ei oo ihan mun juttu se jonottaminen... :) Vietettiin sitten iltaa porukalla asuntolan yhteisissä tiloissa.

Täällä alkaa jo puista lehet tippumaan, vuoretkin koulun vierellä näyttää melko paljailta. Välillä on lämpimiä päiviä, mutta hoksaa kyllä että ilmakin yleisesti ottaen viilenemään päin. Viime Sapporon reissulla ei löytyny talvikenkiä, pipoa eikä kaulahuivia, kun se shoppailu jäi vähän taka-alalle. Pitää viimestään ens viikonloppuna päästä uudestaan, että on sitten paremmin varautunut talveen.

Ensi viikolla ei ole mitään ihmeellistä suunnitteilla, mitä nyt pitää ottaa kaikki kouluhommat kiinni mitä ei tällä viikolla oo joutanu tekemään. Saattaa olla, että tänne satelee kans lähiaikoina lunta. 

Eka reissu Sapporoon

Viime viikon lauantaina käytiin ekaa kertaa Sapporossa kuuden hengen porukalla. Kaikki kolme suomivaihtaria, yks amerikkalainen ja kaks japanilaista tuutoria. Amerikkalainen vaihtari kyllä meni japanilaisten vanhojen miesten kanssa pelaamaan japanilaista lautapeliä, että suurin osa ajasta oltiin viidestään. Sapporon jälkeen tuli sellanen olo, että kyllähän tää Otaru on muuten pieni paikka... :D Piti shoppailla paljon, mutta päivä meni oikeastaan kävelyksi. Kymmeneltä oltiin Sapporossa ja seitsemän aikaan illalla lähettiin takasin asuntolalle. Jäi hirveä hinku takasin, pitää päästä kyllä lähiaikoina uudestaan. Sapporo on Japanin viidenneksi suurin kaupunki, ja asukkaitakin on päälle kaksi miljoonaa. 

Sapporon televisiotorni ja keskuspuisto

Tärkein missio oli löytää lämpimiä vaatteita, joilla täällä tarkenis talven. Vaikka talvi ei ookkaan niin kylmä kuin Suomessa, niin asuntola ja yliopisto on melko viileitä. Tälläkin hetkellä mun huoneessa on noin 15 astetta lämmintä, ja ulkona on saman verran tai viileämpää. Saapa nähä kuinka alas lämpötila laskee sitten pakkasilla. Saattaa olla että kaasulämmittimelle tulee olemaan töitä. :P Matkaan tarttui kolme punaista neuletta, parit paksut sukkahousut ja yks ohkanen pitkähihanen paita. Pitäs vielä löytää sormikkaat ja joku mukava kaulahuivi, ehkä paksumpi pipokin.

Japanissa saattaa törmätä myös kauppohin joilla on
suomalainen nimi, kuten Ehkä söpö...

... ja Kiitos. :D

Mietittiin yhessä vaiheessa päivää, että missä kaikki ihmiset oikein on. Kadut oli suhteellisen hiljasia, varmaan johtuen tuulisesta ja viileästä säästäkin. Vastaus löytyi kun mentiin maan alle. Siellä vastassa oli monet pitkät kauppakadut, joku tais olla jopa kilometrin mittanen. Talvella ei siis tartte kävellä lumisateessa kaduilla, vaan voi mennä maan alaisia käytäviä pitkin juna-asemalle. Oli aika omituinen kokemus pikkukylän kasvatille moiset verkostot. Kyllähän niitä ihmisiäkin alko sitten iltaa kohden näkymään enemmänkin. Ois kyllä varmasti eksyny ja moneen kertaan ilman japanilaisten kavereiden seuraa. :P

Yksi lukuisista maanalaisista kaduista

Tällä viikolla on ollut luentoja poikkeuksellisesti vain tiistaista torstaihin. Maanantaina oli kansallinen vapaapäivä, health sports day. Rento viikko muuttuikin sitten Sapporon reissun jälkeen melko flunssaiseksi, ja keskiviikkona en ollut luennoilla ollenkaan vaan nukuin omassa huoneessa pitkät päikkärit päivällä. Tiistainakin kävin vain japanin tunneilla. Keskiviikkona harmitti jättää japanin tuplatunnit väliin, mutta pitänee joskus kuunnella omaa kehoa. Tänään on jo ollu parempi olo, mitä nyt kurkku vielä vähän kipeänä. Kyllä tämä tästä. :) 

Katettu kauppakatu ulkona

Sapporon juna-asema

Neljän kuun päästä loppuu jo koulu. Tuntuu jotenkin älyttömän lyhyeltä ajalta, kun ajattelee ryhmätöitä ja esseitä mitä pitää kirjottaa. Ja niitten pitäs kyllä olla jo joulukuussa valmiina. Plus että meillon kolmen viikon joululoma, ja sen jälkeen luentoja on enää kuukauden verran ennen lopputenttejä. 

Ens viikolla ois International week, ja siihen ollaan valmistauduttu tekemällä Suomi-posteri ja power point- esitys suomivahtareiden kanssa. Posterit tulee kirjastoon esille, ja pp-esitys pidetään perjantaina. Silloin on myös halloween bileet yliopistolla, jonka jälkeen suuri osa porukasta lähtee jatkoille Sapporoon. Muuta mukavaa ois luvassa karaokea seminaariporukan kanssa, ei siis vaihtereiden kesken vaan suurimmaksi osaksi japanilaisten kanssa. Jospa tämä flunssa lähtee siihen mennessä että saattais pystyä jotain laulamaankin... :D

Mata ne!

Yliopiston arkea

Ensimmäinen viikko yliopistolla on nyt takana ihan oikeine luentoineen. Pikkuhiljaa alkaa jonkinlaista päivärytmiäkin jo löytymään. Aamulla yleensä saa heräillä ilman kiirettä, koska mulla ei oo aamuluentoja ollenkaan. Aikasimmillaan päivä alkaa 10:30, mutta yleensä vasta puolen päivän jälkeen. Luentojen välillä oon yleensä kirjastossa, joka on ihanan iso ja viihtysä. Lisäksi se on koko kampuksen lämpimin paikka. Luokkahuoneissa ja luentosaleissa on lämmittimet, mutta lämpöjä ei oo vielä laitettu päälle. Varsinkin japanin tunnit on aina ihan hyytäviä, kun meitä on luokassa 6-10 ihmistä. Yleensä kaikilla on takit päällä. Luentojen jälkeen tulee yleensä kävästyä asuntolassa, ja illat sitten taas monesti kirjastossa netin ja japanin kirjojen ääressä. Ei nyt aina, kyllä mää oon oikeesti sosiaalinenkin. ;)

Kuva parvekkeelta, vuoret näkyy hyvin

Plvisempi päivä

 

Maanantaina käytiin neljän muun vaihtarin kanssa vuorilla kävelyllä, aikaa kului noin 2,5 tuntia. Alkumatkasta on näköalatasanne, josta näkee koko Otarun kaupungin. Harmi, että ilma oli niin pilvinen. Auringonpaisteessa kaupungi ja meri näyttäis varmasti kauniilta. :) On muuten ihana että parvekkeelta näkyy vuoret ja maisema on joka päivä vähän erilaisen näkönen.

Näköalatasanne 190metrin korkeudessa

Otaru

Sää on vaihellu melko paljon. Aurinkoisena päivänä on lämmintä jotain 18 astetta eikä takkia paljon tarvi, mutta aamut ja illat on tosi kylmän olosia. Öisin lämpötila on varmaan jossain viiden asteen paikkeilla. Muutamana päivänä on tullut vettä aivan kaatamalla, ja tie asuntolasta yliopistolle muuttuu tällöin melko nopeavirtaiseksi joeksi. Kaaduinkin tässä yksi aamu kun oli märkää, ja teiden reunoilla on sellaset metalliritilät joihin vesi valuu. Se oli melko liukas. :P Seurauksena kipeä polvi ja veriläikkä farkuissa, jonka hoksasin vasta ekan luennon jälkeen. Hienoa käydä yliopiston lääkärillä heti ensimmäisten viikkojen aikana... :D Ei tarvinu muuta kun puhistaa haava ja laittaa laastari. Tuosta kaatumisesta alkaa olemaan jo lähes viikko, mutta polvessa on siltikin komea mustelma eikä haavakaan oo ihan vielä parantunu.

Kampusta vesisateen jälkeen

Ja samaa pihapiiriä aurinkoisena päivänä

Täällä alkaa syksyn värit näkymään pikkuhiljaa. Täällä on koivuja ja pihlajoitakin, ja teiden varsilla kasvaa puna-apiloita ja voikukkia. Melko kotosa olo. :) Pihjalatkin on niin älyttömän kirkkaan punasia täällä! Onhan ne kivan värisiä Suomessakin monesti, mutta silti se punasuus on jotenkin niin erin olosta. Muutaman viikon päästä ois tarkotus vuokrata vaihtareiden ja japanilaisten kavereiden kanssa muutama auto ja lähteä ruskaretkelle. Täällä monet puut menee kirkkaan punaseksi, tuskin maltan oottaa sitä väriloistoa!

Syksyn värejä <3

Asia mitä inhoan täällä: ötökät. Hämäähäkitkin ois paljon mukavempia kavereita huoneen seinillä, jos ne siis ois samanlaisia pikkusia hämähäkkejä entä Suomessa. Mutta niiden sijaan täällä on mitä omituisimpia kuoriasia, ötököitä jotka löyhkää jos ne säikäyttää tai tappaa, ja viimisin tuttavuus oli melko pitkulainen tyyppi jolla oli sekä tuntosarvet että kakshaaranen piikikäs peräpää. Viimisimmän kohalla piti ääneen huudahtaa kun säikähin. Avasin jääkaapin alla olevan pakastelokeron, ja se ötökkä oli siinä reunalla jotenkin pöljästi piilossa ja ihan mun käden vieressä. Eilen kiikutin paperin päällä kaks stinkyä (niitä haisevia tyyppejä) käytävälle ja tänään ton piikkipyrstön. HYI. Käytävätkin kuhisee ötököitä, koska jotkut ihanat fiksut ihmiset on jättäneet asuntolan oven päivällä auki. Oon niin onnellinen etten oo kesällä täällä. Koska vuoret on niin lähellä niin täällä on ötököitäkin kuulemma PALJON, ja ne on mulle jo nyt liikaa.

Maanantaina on kansallinen vapaapäivä, health sports day. Tiedossa on siis pitkä viikonloppu. :) Huomenna lähetään Sapporoon sekalaisella sakilla, tarkotus ois ainakin käydä vaatteita ostelemassa. Mukava päästä vihdoin ja viimein kattelemaan, millanen kaupunki on kyseessä. :)

Tutustelua Otaruun ja yliopistoon

Kun saavuin Otaruun oli minulla seuranani japanilainen yliopisto-opiskelija, joka auttoi pakollisten paperihommien ja muiden asioiden kanssa. Hän varoitteli, että Otarussa ei sitten oo mitään, ja onhan tämä varmasti japanilaisten mittapuulla melko pieni paikka. Sapporoon kuitenkin pääsee junalla noin puolessa tunnissa, ja siellä on varmasti jo ison kaupungin tunnelma. Vielä en ole ehtinyt siellä käymään, mutta jospa tässä lähiaikoina. Otaru on kuitenkin suomalaisella mittapuulla ihan mukavan kokoinen ja kyllä täältä löytyy lähes kaikki tarpeellinen. Jos enemmän valinnanvaraa haluaa vaikkapa shoppailun suhteen, lienee parempi hypätä junan kyytiin ja lähteä sinne, missä tavaratalot ja muut kauppakeskukset on. Pidän kuitenkin tällaisesta pikkukaupungin tunnelmasta, ja siitä että täällä on niin meri kuin vuoretkin lähellä. Kuhan sää selkenee eikä tule kaatamalla vettä, olisi tarkoitus käydä vuorilla kävelemässä.

Tällä viikolla on ollut kurssien orientaatiotunteja. Luennot tulee olemaan 90min, mutta tällä viikolla orientaatiot on kestäneet noin 40min. Tuntien tarkoituksena on kertoa opiskelijoille lyhyesti kurssisisältöjä ja täten auttaa opiskelijoita päätöksenteossa, mille kurssille osallistua ja mille ei. Itse valitsin kuusi kurssia, joista tulen saamaan 30 opintopistettä. Täällä opintopisteet lasketaan hieman erilailla entä meillä, mutta tuo 30 on sellainen arvio mitä ne tulee olemaan suomalaisittain. Kela pysyy tyytyväisenä eikä itellä oo liikaa tekemistä. Normaalistikin puolessa vuodessa pitäisi OAMK:issa saada se 30op, että samoilla linjoilla mennään. :) Luvassa on muun muassa Japanin taloutta, japanilaista johtamista, APEC-yhteistyötä ja mikrotaloutta. Näiden lisäksi on tottakai japanin kielen tunteja kolmesti viikossa ja englannin keskustelutunti kerran viikossa. Lukujärjestys näyttää verrattain tyhjältä, ainakin mitä on tottunut kotona korkeakoulun lukkariin. Päivään mahtuu viisi luentoa ja ensimmäinen alkaa kello 8:50. Viimeisin luento loppuu 17:40, eli päivät voi olla melko pitkiäkin. Itselläni on korkeimmillaan kolme luentoa päivässä. On aikaa opiskella JLPT:n, elikkä japanin kielen tasokokeeseen joka on jo kahden kuukauden päästä.

Japanilaiseen tapaan myös yliopistolla on monia kerhoja ja harrastepiirejä. Toisin kuin lukiossa ja peruskoulussa, ne ovat vapaaehtoisempia eikä kaikissa reeneissä tarvi olla mukana. Itse kävin eilen pelaamassa pitkästä aikaa lentopalloa, ja voin sanoa että oli mukavaa. Lentopallopiiri kokoontuu maanantai- ja torstai-iltaisin, noin klo 18-21 välillä. Muuten meni ihan hyvin mutta alotussyöttö ei taho kovin usein lentää verkon toiselle puolelle, mutta jospa sekin alkais ajan myötä luonnistumaan. :) Eilen oli mukana 10 japanilaista ja minä, poikia on muutama enemmän kuin tyttöjä. Oon piirin vanhin jäsen ja muutama tuumasikin että niillä pitää käyttää keigoa kun ne puhuu mulle, elikkä normaalia kohteliaampaa kieltä. :D Noin 2,5h pelaamisen jälkeen kädet oli melko kipeät, eikä illalla tullut kirjoittamisesta mitään. Mustelmia pukkaa, mutta tänään kädet on olleet vain vähän hellänä. Tuskin maltan oottaa että pääsee maanantaina taas pelaamaan! Koska oppitunnit on suurimmilta osin vaihtareiden kanssa, on harrastepiirit- ja kerhot ihan paras tapa saaha japanilaisia kavereita. Yliopistolla on myös yksi huone nimeltään international lounge, joka on vaihtareiden ja japanilaisten opiskelijoiden kohtaamispaikka. Siellä ei kyllä tuu opiskelusta mitään, joten kirjasto on siihen parempi. Kirjasto on ihanan tilava ja aivan huippu, varmaan ihanin kirjasto missä oon ikinä ollu. :)

Koska en jaksa enää kirjoittaa ja sanotaan että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on kuvien vuoro menneeltä viikolta.

Melko monet rakennukset on kasvien ja
köynnosten peitossa

Otarun kanaali, käytiin suomivahitareiden kanssa mun
synttäripäivän kunniaksi kävelyllä ja syömässä kaupungilla

Satama-aluetta

Kuvasta ei paljon erota, mutta oikeesti nää mäet on
täällä sellasia että ei tartte juoksulenkeistä
haaveillakaan, kävelyssä on ihan tarpeeksi!

Yliopiston kampusta liikuntasalin edestä kuvattuna

 

Lopuksi jätskiä ja brownie-herkkua. :)

Viimeisen kuvan herkkua saa kampukselta! Yliopistolla on ruokala, jossa saa valita monista vaihtoehdoista mieleisen ja hinnat pyörii 300-600 jenin kieppeillä, elikkä noin 2,50-5,00 eurossa. Aamu- ja iltapalat oon ostanu kaupasta ja ruokalassa käyn syömässä kerran päivässä. Jos ruokalan ruoka ei miellytä, niin yläkerrassa on myös pieni ravintola josta saa myös nuita ihania jälkkäreitä. Sen lisäksi täällä on pikkunen kauppa, joka myy tällä hetkellä oppikirjojakin.

Sellaista tällä kertaa. Ensi viikolla luennot alkaa ihan oikeasti, ja sitä myötä myös arki yliopistolla. Blogipäivityksiä voi ootella tulevan yksi per viikko, jos on paljon asiaa ja aikaa niin ehkä silloin tällöin jopa useamman. Laittakaahan kommenttia ja kysymyksiä jos on joku tietty aihe mistä haluaisitte tietää lisää. :)